Sydän itkee kaipausta ja ikävää. Vaikka kuinka yritän jatkaa elämääni ja unohtaa sinut niin ei tää tuska hellitä. Eniten koskee se, että sinä et halua olla missään tekemisissä kanssani. Mä en ymmärrä mitä niin väärä tein? Voi kun voisi jäädyttää kaikki nämä tunteet ja viskata ne merenpohjaan niin etten enää koskaan tuntisi mitään. Nyt kuljen päivät silmät sumussa ja ajattelen joka hetki sinua. Olet mielessäni ensimmäisenä aamulla kun herään ja illalla viimeisenä ennen kun nukahdan. Yöllä saavut uniini. Vain unissa olen onnellinen, sinä vedät minut syliisi ja pidät tiukasti kiinni. Näen unia joissa me hassutellaan, kävellään käsi kädessä, suukotellaan ja sinä katsot minua hellästi ja rakastavasti. Ja VITUT ne on vain unia, aamulla herään taas tähän kuvottavaan ikävään, ikävään jonka haluaisin oksentaa ulos niin kuin krapulan...Mä vihaan tätä elämää, vihaan tunteita ja vihaan itseäni, että olen vain tälläinen pieni ja tyhmä joka meni taas kerran rakastumaan aivan väärään ihmiseen...