Joskus tuntuu, että tämä elämä on suuremman käsissä. Olen usein miettinyt meidän "juttua" ja ajatellut, että tällä kaikella täytyy olla jokin tarkoitus. Silloin nuorina parikymmentä vuotta sitten me matkustimme kaverini kanssa toiselle puolelle suomea viettämään uutta vuotta. Kaverini opiskeli silloin siellä ja hän tunsi sinut vaikka ette samalla vuosikurssilla olleetkaan.

Siitä vuoden vaihteesta en muista mitään muuta kuin sen pienen hetken jonka olin sinun kanssasi kahdestaan. Kuva sinusta, farkkuasuisesta pojasta syöpyi mieleeni ikuisesti. Meni parikymmentä vuotta kun kohdattiin uudelleen. En muistanut enää nimeäsi, mutta heti ensimäisessä keskustelussa joka käytiin tajusin sinun olevan se sama farkkuasuinen poika. Ja se tunne joka silloin vuosia sitten oli välillämme se ei ollut kadonnut vaan kaikki alkoi jälleen siitä mihin se silloin jäi.

Kului muutama vuosi, sinä olit lähellä ja pidit minusta huolta vaikka en sitä silloin aina tajunnutkaan. Kunnes minun valintani takia me jouduimme jälleen erilleen, lopullisesti niin luulimme. Mutta kohtalo päätti toisin, se kuljetti meidät "oudon sattuman" lailla jälleen yhteen. Jotenkin vain uskon, että tällä kaikella on jokin merkitys. Välillämme on ollut satoja kilometrejä, tuhansia ihmisiä ja aina sieltä jostakin olemme löytäneet toisemme.

Eilen menin nukkumaan surullisena ja levottomana, minun oli ikävä sinua. Yhtäkkiä tunsin sinun läsnäolosi, aivan kuin olisit ollut siinä vieressäni ja minä vaivuin levolliseen uneen. Yöllä näin unta jossa soi kappale, Kaunein kaikista. Aamulla etsin netistä kappaleen sanat. Alla olevasta linkistä voit kuunnella sen. Omistan tämän kappaleen sinulle, laita silmät kiinni ja kuuntele meidän tarina.

 http://www.youtube.com/watch?v=2CdPbAc-EA0&feature=related