Uusi vuosi edessä puhtaana ja kirjoittamattomana. Tässä vaiheessa usein miettii mitä vuosi mahtaakaan tuoda tullessaan? Jokainen varmasti toivoo omissa haaveissaan kaikkea hyvää ja kaunista, mutta aina nuo haaveet eivät toteudu. On paljon asioita joihin emme itse pysty vaikuttamaan vaan ne tapahtuvat halusimmepa me niitä tai emme. Yhtenä esimerkkinä voin mainita ystavättäreni pienen lapsen joka sairastui vakavasti menneenä vuonna. Tapahtuma on vaikuttanut syvästi tuon perheen ja heidän läheisten elämään, se laittaa ajattelemaan elämän rajallisuutta aivan toisesta näkökulmasta. Onneksi tällähetkellä kaikki on jo paremmin, toivonkin heille ja kaikille muille saman kokeneille voimia jaksaa tuo vaikea aika, toivon ilon hetkiä, lämpöä ja rakkautta, tunetta siitä, että elämä kantaa ja huominen on jo parempi.

Tästä näkökulmasta omat toiveeni ja haaveni ovat turhamaisia mutta minulle tärkeitä. Monta vuotta olen elänyt omassa pimeässä ahdingossa. Myös rakkaus tai sen puute voi sairastuttaa ihmisen. Minulle ihastuminen väärään mieheen melkein koitui kohtalokseni, vaikka elämä oli yhtä helvettiä niin en osannut päästää siitä irti. Pelkäsin uutta ja tuntematonta niinpä pysyttelin tiukasti kiinni vanhassa elämässä, purin hammasta ja kärsin. Kunnes tajusin, että näin ei voi enää kauan jatkua. Ja juuri sillä hetkellä kohtalo tarjosi minulle uutta elämää, uudella paikkakunnalla, uusien ihmisten ja haasteiden keskellä. Pelkäsin mutta tartuin tilaisuuteen enkä ole katunut. Voi sanoa, että sain uuden alun elämälleni tällähetkellä olen onnellisempi kuin koskaan. Silti sydämessä kaihertaa, haluaisin niin  jo löytää tuon rakkauden jota olen koko ikäni janonnut. Toivon, että tuleva vuosi toisi sen elämääni, toivon myös itselleni rohkeutta tarttua tuohon tilaisuuteen mikäli kohtolo päättää sen minulle tarjota.