http://www.youtube.com/watch?v=2DmTrsntij8 

Eilen oli vielä huominen, oli ensi viikko, oli tulevaisuus... Nyt ei ole enää mitään. Löit minut tempauksillasi aivan rikki. Putosin suureen mustaan kuiluun. Enää ei ole eilistä, ei huomista.... ei tulevaisuutta. Kuinka helppoa onkaan ihmismielen hajoittaminen. Minä menetin tässä pelissä kaiken, kaiken, sinä et yhtään mitään. Minulla on tunne, että aivan kuin olisit vienyt minut aavalle merelle ja jättänyt minut sinne selviämään yksin ilman pelastusrengasta purjehtiessasi itse pois. Mitä siitä jos toisen käy huonosti kunhan vain omat kulissit ovat kunnossa. Tämä kaikki osoitti sen, ettet ole koskaan välittänyt minusta, et koskaan. Ja minä hullu luotin sinuun, rakastin sinua koko pienestä sydämestäni. Ja nyt olen aivan hajalla... Miksi et voi tulla ja kertoa minulle rehellisesti miksi teit kaiken tämän. Sinulla on varmasti joku hyvä syy? Mutta se, että teeskentelet kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, miten helvetissä voit olla noin raukka, saatanan omahyväinen paskiainen!

http://www.youtube.com/watch?v=JqG_E1ttJCU&feature=related

Elämä on joskus rankkaa ja toisinaan miettii onko yhtäkään syytä jatkaa enää eteenpäin...

Yleensä kaikki parhaimmat asiat tapahtuvat juuri silloin kun ei odota mitään. Niin kävi myös minulle eräänä lauantai-iltana kun lähdimme ystävättären kanssa vain "yhdelle." Olimme jo lähdössä pois kun Hän ilmestyi jostain tungoksesta eteeni, hän katsoi suoraan silmiini ja hymyili. Yksi pitkä katse ja olin myyty. Illan kuluessa siirryimme rauhallisempaan paikkaan juttelemaan ja huomasimme viihtyvämme toistemme seurassa. Hän on kaikkea sitä mitä mies voi olla naiselle, täydellinen. Yksi paha vika hänessä kuitenkin on, hän on varattu... mutta nyt tässä vaiheessa elämääni en anna sen häiritä. Minä saan häneltä huomiota, hellyyttä ja seksiä. Haavoitettu sieluni kaipaa hänen imartelevia sanojaan, helliä käsiään, kuumia polttavia suudelmia ja sitä kuinka hän saa minut syttymään kerta toisensa jälkeen. Tätä minä olen kaivannut jo pitkään. Tiedän, että tätä ei jatku ikuisuuksia mutta niin pitkään kuin mahdollista aion nauttia näistä salaisista tapaamisista.

Minä joka olen aina nukkunut kuin tukki, kun olen illalla mennyt vuoteeseen olen aina nukahtanut viimeistään viidessä minuutissa. Nyt en saa unta enää millään, pitkitän vuoteeseen menoa, rauhoitan illat lueskelemalla kirjaa/lehtiä, en katso telkkari, pyrin rauhoittamaan itseni kaikin tavoin ja ei, mikään ei auta. Kun luulen olevani tarpeeksi väsynyt nukahtaakseni menen vuoteeseen, silloin se alkaa kuulen kuinka sydän hakkaa DUM; DUM; DUM, käännän kylkeä ja sama hakkaaminen jatkuu, DUM; DUM;DUDUM. Nousen ylös ja kävelen olohuoneen sohvalle, käperryn siihen ja katselen ulos. Silmät painuvat kiinni, väsyttää, menen takaisin vuoteeseen ja sama alkaa taas alusta, DUM; DUM; DUDUM... Yritän välttää katsomasta kelloa sillä tiedän sen soivan taas aamulla heti viiden jälkeen. Yöt ovat yhtä helvettiä nykyään, en uskalla nukkua, pelkään...

Päivät kävelen horroksessa, enkä voi nukkua töiden jälkeen edes päikkäreitä sillä silloin en ainakaan saisi nukuttua niitä muutamaa tuntiakaan. Yö tuo kummitukset esiin, kummitukset joita en uskonut olevan olemassakaan, pelkään, että minulle tapahtuu jotain pahaa, pelkään ja ahdistaa ja sydän hakkaa DUMDUMDUDUMMMDUM...