Näin nopeasti se kävi. Ensin vain silmäilin toisten blogeja, sitten aloin halajamaan omaa ja nyt huomaan, että minun on päästävä vähän väliä tänne notkumaan. Kirjoittelen näitä juttujani ihan vain fiilispohjalta en pyri mihinkään essee tasoiseen kirjoitteluun, joten kirjoitusvirheitä etsiville voin sanoa, että niitä löytyy ja paljon. Kirjoittelen tätä blogia vähän niinkuin julkisena päiväkirjana eli kirjaan ajatuksiani, unelmiani ja päiväntapahtumia lähinnä itselleni mutta olen toki iloinen jos joku muukin lukee näitä ja kommentoi.

Ah, tätä keikkalaisen arkea. Jos haluaa tienata paljon hilloa (niinkuin minä) voi tehdä töitä melkein vuorokauden ympäri, mitä nyt muutaman tunnin käy kotona nukkumassa. Tänään ja huomena minulla on kuitenkin vapaa-päivä. En edes muista milloin olisin nukkunut näin pitkään (11.30), tunnen syyllisyyttä siitä, että puolet päivästä on jo melkein mennyt ja minä en ole saanut vielä aikaiseksi muuta kuin pullataikinan. Ajattelin yllättää koulusta saapuvat lapsukaiseni tuoreilla itse leipomillani pullilla. Päivän muuhun ohjelmaan kuuluu pientä pintapuolista siivousta ja rästihommien hoitoa.

Huomena ajattelin vain hemmotella itseäni sillä käsisydämellä voin myöntää, että olen sen ansainnut. Ensin haaveilein lähteväni perjaintai-iltana vähän ulos tuulettumaan mutta koska lauantai aamuna täytyy olla taas virkeänä niin hylkäsin tuon idean. Siispä  suuntaan huomena stadiin, mutta siitä lisää hiukka myöhemmin nyt täytyy jatkaa pulla operaatiota.